Kauhua ja riemua ensimmäisissä päivissä
Päivää, Saavuin eilen perille asumukseen, jossa vietän tulevat kaksi kuukautta. Jäätyäni junasta sen päätepysäkillä pois, hyppäsin bussiin, jolla matkasin muutaman tunnin tunturille. Tunturille päästyäni talsin vielä pari kilometriä ja saavuin aamu kymmeneltä mökille. Yöjunassa matkustettuani reilun kolmetoista tuntia muutaman pelkän ruisleivän palan kanssa, oli nälkä nyt läsnä, joten jätin heti rinkkani mökille ja hyppäsin pyörän selkään kohti kylää ja ruokakauppaa. Otin mukaani ainoastaan tyhjän päivärepun ja vähän käteistä. Onneksi heitin päälleni sadetakin, sillä sain seurakseni muutamia vesipisaroita matkan ajan. Matkaa oli kymmenen kilometriä per suunta. Tein kohtalaisen intuitiivisesti kauppaostokseni ja löysin mansikoita alennuksesta. Kotimatkalla olikin vastatuuli ja hiki virtasi. Mietin sitä miten koulukaverini oli yläasteella sanonut, että ihmisellä on kulmakarvat jotta hiki ei valuisi silmille. Mietin miten ihmisen kuuluu hikoilla ja miten vähän itse olen hikoillut vii...