Kauhua ja riemua ensimmäisissä päivissä

 Päivää,

Saavuin eilen perille asumukseen, jossa vietän tulevat kaksi kuukautta. Jäätyäni junasta sen päätepysäkillä pois, hyppäsin bussiin, jolla matkasin muutaman tunnin tunturille. Tunturille päästyäni talsin vielä pari kilometriä ja saavuin aamu kymmeneltä mökille. Yöjunassa matkustettuani reilun kolmetoista tuntia muutaman pelkän ruisleivän palan kanssa, oli nälkä nyt läsnä, joten jätin heti rinkkani mökille ja hyppäsin pyörän selkään kohti kylää ja ruokakauppaa. Otin mukaani ainoastaan tyhjän päivärepun ja vähän käteistä. Onneksi heitin päälleni sadetakin, sillä sain seurakseni muutamia vesipisaroita matkan ajan. Matkaa oli kymmenen kilometriä per suunta. Tein kohtalaisen intuitiivisesti kauppaostokseni ja löysin mansikoita alennuksesta. Kotimatkalla olikin vastatuuli ja hiki virtasi. Mietin sitä miten koulukaverini oli yläasteella sanonut, että ihmisellä on kulmakarvat jotta hiki ei valuisi silmille. Mietin miten ihmisen kuuluu hikoilla ja miten vähän itse olen hikoillut viime aikoina. Se oli suora päätös siihen, että nyt aion muistaa taas hikoilla. Tunturille tultaessa, on matkalla mökille muutama järvi. Hiki virtasi niin kovaa ja aurinko tervehti alkaneesta kesästä muistuttaen niin, että päätin nyt olevan mainio hetki heittää talviturkki pois. Katsoin hetken ympärilleni ja mietin kehtaanko todella vain riisuutua tässä alusvaatteilleni ja rämpiä järveen pulahtamaan. Ympärilläni ei näkynyt yhtään ihmistä ja mietin jälleen omaa sieluani, joka on niin ikävästi häpeään sidottuna. Matkalle lähtöä edeltäväni iltana omassa sängyssä maatessani minulle oli tullut ajatus päähän, että se ei lopu ennen kuin sen lopettaa. Ajatus vaan toistui ja pyöri kuin levy mielessäni, ja nyt se tuli taas mieleeni. Riisuin vaatteeni ja astuin veteen. Vesi oli niin kylmää ja tuntui niin hyvältä väsymyksen värittämissä lihaksissani. Kastauduin kaulaa myöten veteen ja hengitin syvään kylmän ja hyvän olon tunteita.

Illalla minut valtasi hetkellinen kauhu ja koti-ikävä. Mietin onko minun mahdollista olla täällä yksin kaupunkilaisena yksinkertaisuudessa kaksi kuukautta ja tuntea jonkin tasoista täyttymystä. Mietin yksinäisyyttä, tylsyyttä ja ajattelin ettei minusta ehkä olekaan tähän, että tämä on vain joku hupsu ajatus mielessäni mitä luulin unelmakseni ja tarpeelliseksi matkakseni kohti jotain etäämmällä olevaa ajatusta ideaalista itsestäni ja elämästäni. Tuntui tyhjältä ja kaipasin jotain pakokeinoa. Kaupungin hälinässä se on niin helppoa kadottaa itsensäkin siihen hälinään. Tyhjässä mökissä yksin en voi muuta kuin kohdata itseni. Lopulta päätin lähteä vielä iltakävelylle kameran kera rauhoittumaan. Hengitin raitista ulkoilmaa ja leikin kameralla kuvaten puroja ja perhosia. Senkin kameran olen omistanut jo puoli toista vuotta, mutten ollut kertaakaan tehnyt aikaa itselleni lähteä leikkimään luovuudella ja opetella valokuvaamisen saloja. Olin vain unelmoinut siitä, ja edennyt toteutuksessa ainoastaan torista ostamaan kameran. Jälleen tein jotain mikä oli yksi lähtökohtaisista syistä lähteä tälle matkalle, ja tunsin kiitollisuutta itseäni kohtaan valinnoistani. Oloni alkoi kevenemään. Mietin, että alku saakin aina olla vaikeaa ja että tämä on ainutlaatuinen tilaisuus kehittää myös taitoa olla hellä itseään kohtaan. Hyväksyä tunteet ja pelot ja kutsua ne ystävikseni ajan kanssa. Pelkään siis myös yksinäisyyttä, sillä olen aina ollut huono olemaan itseäni varten yksin ollessani, ja se on niin perustavanlaatuisen tärkeä taito, että nyt kun olen tämän ilmiön huomannut niin teen asioita sen eteen. Kotiin palattuani laitoin saunan päälle ja ajattelin, että se on hetki jonka voin tehdä itse itselleni.

Tänään on sunnuntai ja uusi päivä. Heräsin lämmöllä ja intoa täynnä tähän päivään. Eilinen ahdistus muistutti minua omien valintojen tärkeydestä. Minun on mahdollista luoda itselleni hyvää oloa, rakkautta ja rauhaa. Aloitin päiväni tapani mukaan kirjoittamalla pari sivua ajatuksenvirtaa päiväkirjaani, jonka jälkeen nousin lempijuomani pariin eli aamukahvin. Aamiaisen yhteydessä minulla on tapana lukea kirjaa ja niin tein nyttenkin, sillä silloin tuntuu, että heti aamusta avaan mieleni kaikille mahdollisuuksille ja asioille jotka saavat minut rakastamaan elämää. Sen jälkeen meditoin 20 minuuttia ja mieleni täyttyi entisestään mahdollisuuksilla mitä näin itselleni, päivälleni, matkalleni ja elämälleni. 

Huomenna minulla alkaa työt joten suuntaan taas kylälle, ja katson jos sieltä olisi saatavilla jokin johdon pätkä, jolla voisin yhdistää kameran tietokoneeseen ja saisin ladattua otoksiani tänne. 

Ensi kertaan, 

Lämpöä ja rakkautta jakaen, sydämellä, Kyllikki